Tänään on 6+0. Ja tällä viikolla alkoi myös paha olo. Olen lomaillut tämän viikon meidän 2½-vuotiaan kanssa kotosalla ja nauttinut ihan mahtavista keleistä. Sää suosi meitä. Alkuviikolla tosiaan tuttu paha olo valtasi minut. Aamupäivät menee tosi kivasti, mutta iltaa kohti kun mennään olo muuttuu; tuntuu että on syönyt aivan liikaa ja on semmonen "ähky". Ja aamut alkaa tietysti pahalla ololla. Vielä ei oo tarvinnut käydä oksentaa.

Meillä kävi myös vieraita tällä viikolla vähän kauempaa. Olin tuon illan jälkeen aivan tasaraha, kun tekee pari ruokaa päivän aikana muille ja hoitaa oman ja muidenkin lapsia niin olin kyllä ihan kuitti, kun vieraat illalla lähtivät kotia kohti ajelemaan. Sain kuitenkin raahattua itseni pumppiin.

Esikolla alkoi yskä alkuviikosta. Yskä jatkui ja ihmettelin vieraiden ollessa pikku miehen poikkeavaa käytöstä; kuraleikit ei kiinnostaneet vaan hän halusi vaan istuskella ja mennä sisälle. No syy selvisi sisälle mennessä kun kuumemittari näytti 38,9c. Poju oli ihan vetämätön. Alkaa ärsyttää, sillä tää on varmaan viides sairaus tälle vuodelle. Viime kuussakin oli yhteensä 13 päivää kipeenä. No eilen aamulla käväistiin päivystyksessä. Hengitys oli vaikeeaa, tulehdusarvot koholla, kuumetta 39,2. Lääkäri määräsi astmalääkkeet ja antibiootit keuhkoputken tulehdukseen. Viime yö olikin selkeästi parempi ja kuumetta ei tänä aamuna enää ollut.

Ihanaa kun on loma ja koko perhe koossa. Saan itse ottaa vähän rennommin; ehkä ommella t-paitoja kesäksi pojulle tai ihan vaan katsoa katsomatta jääneitä ohjelmia. Tänään syödään hyvin ja nautitaan.

HYvää pääsiäistä!

Tänään on raskausviikko 4+4. Perjantaina sain positiivisen tuloksen ja kävin verikokeissa. Tulokset sain maanantaina hcg 300, viitearvot 68-400, joten hyvältä näyttää. Viikonloppuna meillä oli juhlat; ystävän 30. Olin kuskina, ei jaksanut oikeen joten lähdettiin jo puolenyön jälkeen pois.

Oireita..turvotus, palelu ja aamuisin yököttää. Ei muuta. Jotenkin miettii koko ajan että onko kaikki kunnossa vai ei. Varhaisultraan meinasin mennä, mutta sinne on vielä pari viikkoa aikaa. Sitten ehkä uskaltaudun rentoutumaan ja nauttimaan tästä olosta ja tilasta. Siihen asti elellään varmaan epävarmuudessa.

Olen pohtinut pitkään blogin kirjoittamista/ylläpitämistä. Lähinnä olen miettinyt sitä sen takia, että olisi kiva purkaa omia ajatuksia ja ihmettelyn aiheita jonnekin, jakaa niitä jonkun kanssa. Jaan niitä tosiaan puolisonikin kanssa, mutta nyt haluan kokeilla jotain uutta ja erilaista.

Uusi alku..Perheeseemme kuuluu puolisoni lisäksi 2½ -vuotias poika ja tänään sain tietää, että perheemme saattaa tulla kasvamaan syksyllä yhdellä pienellä ihmeellä. Me olemme siis käyneet lapsettomuusklinikalla, jossa alkunsa on saanut tämä iloinen, naurava ja maailman ihanin pikku prinssi ja nyt hänestä on tulossa isoveli. Tämän päivän olen elänyt ikäänkuin sumussa, kun aamulla heräsin 04.45 (lähes täysin samaan aikaan kuin silloin 2009 kun aloin esikkoa odottamaan) vessahätään. Herätin puolisoni ja kerroin että nyt on aika, aika tehdä testi. Ja niin hän ihanana unenpöpperössä raahautui vessaan tikkua tuijottamaan. Sen jälkeen sohvalla odottelimme 2minuuttisen, jonka jälkeen hän minulle + paljasti. Kertoi tuossa vaiheessa nähneen sen jo heti, halusi vaan pitää minua jännityksessä. Siinä pienet onnenkyyneleet vuodatettiin ja hän painui takaisin pehkuihin ja minä rupesin valmistautumaan töihin.

Huolihan alkoi heti. Miten on HCG:n laita? paljonko se on? no aamulla heti varailin aikaa yksityiseltä lääkäriasemalta ja pääsin verikokeisiin. Illalla sain tuloksen; pp 14 hcg oli 300, joten kai tässä nyt ollaan sitten tukevasti RASKAANA.

Huomenna meillä on juhlat. Ystävä täyttää 30- vuotta. Olemme koko viikon pohtineet jossitellen mitä sanomme jos olen raskaana. Olen ollut suht vilkas menemään, joten mietimme että ystävämme saattaa ihmetellä miksi juuri minä meistä olen päättänyt olla kuskina... No kerroin, että nyt on minun vuoro, edellisellä kerralla olin ko. ystävän kanssa ulkona ja kotiuduimme jatkoilta vasta aamulla, joten selitys meni läpi. Sanoin myös että meidän tulee olla päästämässä lapsenvahtia kotiin jo heti aamusta, joten pitää ajaa yöllä kotiin.

En halua kertoa raskaudesta vielä. Olenkin miettinyt jos kertoisi vasta silloin jos joku todella huomaa. Tai, no en ehkä kuitenkaan, lörppö kun olen.

Ajattelin muuten positiivisen tuloksen saatuani, että tänään pitänee olla onnekas päivä, joten vein autonkin katsastettavaksi ja läpihän se meni :)